Unohdettu pala keittiöhistoriaa
Kauan ennen kuin supermarketit myivät siististi käärittyjä voitikkuja, perheet tekivät usein omat voinsa kotona.
Lehmien lypsyn jälkeen tuore kerma kerättiin ja annettiin erottua luonnollisesti. Kermaa kirnuttiin, kunnes muodostui voita, mutta prosessi ei päättynyt siihen. Vastavalmistetussa voissa oli edelleen ylimääräistä kosteutta ja piimää, jotka molemmat oli poistettava koostumuksen parantamiseksi ja säilyvyyden pidentämiseksi.
Siinä kohtaa tämä ainutlaatuinen puinen työkalu tuli mukaan kuvaan.
Mikä se on?
Esitetty esine tunnetaan voityöläisenä, jota joskus kutsutaan voipöydäksi tai voin melapöydäksi. Historialliset lähteet kuvaavat voityöläisiä erilaisina puisina työpöytinä ja rullalaitteina, joiden avulla kirnuttu voi voitiin työstää, suolata ja puristaa kuivemmaksi. :contentReference[oaicite:0]{index=0}
Se koostuu:
- Tukevasta puisesta pöydästä, jossa on kohotetut reunat.
- Uritetusta tai hieman kaltevasta työtasosta.
- Suuresta puisesta voitela- tai -rullasta.
Yhdessä nämä palat mahdollistivat kotikokkien vaivata vastavalmistettua voita tasaiseksi ja tasalaatuiseksi tuotteeksi.
Miksi voi piti työstää
Tuore voi sisältää pieniä nestetaskuja.
Jos sisällä on liikaa kosteutta:
- Voi pilaantuu nopeammin.
- Rakenne muuttuu epätasaiseksi.
- Maku voi heikentyä.
- Säilyvyysaika lyhenee.
Voin työstäminen auttoi puristamaan ylimääräistä piimää pois ja samalla jakoi kosteuden tasaisesti valmiiseen tuotteeseen. Historiallisissa kuvauksissa voityöläisen tarkoitukseksi mainitaan juuri voin puristaminen ja piimän sekä muun nesteen poistaminen. :contentReference[oaicite:1]{index=1}
Kun voi oli kirnuttu, seuraava vaihe vaati aivan omanlaisensa käsityökalun – ja juuri siinä voityöläinen osoitti arvonsa.
