Hashimoton tyreoidiitti, hashitoksikoosi, kilpirauhasen liikatoiminta ja kilpirauhasen vajaatoiminta
Hashimoton tyreoidiitti on autoimmuunisairaus, jossa elimistön immuunijärjestelmä kohdistaa vasta-aineita kilpirauhaskudokseen. Sen vaikutus kilpirauhasen toimintaan voi vaihdella, eikä kaikilla ole heti oireita tai vajaatoimintaa.
Mahdollisia oireita voivat olla:
- väsymys
- kalpeus
- huono kylmänsietokyky
- ummetus
- painonnousu
Hashimoton tautiin liittyvä kilpirauhasen toiminta arvioidaan laboratoriokokeilla, ja mahdollinen hoidon tarve riippuu kilpirauhashormonien tasoista ja kokonaiskuvasta.
Hashitoksikoosi ja primaarinen kilpirauhasen vajaatoiminta
Hashitoksikoosilla tarkoitetaan Hashimoton tyreoidiittiin liittyvää vaihetta, jossa tulehduksen seurauksena kilpirauhashormoneja voi vapautua verenkiertoon tavallista enemmän. Tällöin voi esiintyä tilapäisesti kilpirauhasen liikatoiminnan kaltaisia oireita.
Mahdollisia oireita ovat esimerkiksi:
- lämmön tunne tai kuumuuden sietämättömyys
- kohonnut verenpaine
- painonpudotus
- ärtyneisyys
- takykardia tai sydämentykytys
- hikoilu
- suoliston toiminnan vilkastuminen
Kilpirauhasen vajaatoiminnassa kilpirauhashormonien tuotanto on liian vähäistä. Tällöin TSH-arvo voi olla koholla, mutta laboratoriotulosten tulkinta riippuu tilanteesta.
Vajaatoimintaan liittyviä oireita voivat olla:
- hidas syke
- hauraat tai ohenevat hiukset
- painonnousu
- ummetus
- väsymys
- kylmänarkuus
- käheys
- mielialan lasku
Kilpirauhasen liikatoiminta
Kilpirauhasen liikatoiminnassa kilpirauhanen tuottaa liikaa kilpirauhashormoneja. Tällöin elimistön aineenvaihdunta voi kiihtyä ja oireita voi ilmaantua useissa eri elinjärjestelmissä.
Mahdollisia oireita ovat:
- lisääntynyt nälkä
- painonpudotus
- takykardia tai sydämentykytys
- ripuli tai tavallista tiheämpi ulostaminen
- hikoilu
- kuumuuden sietämättömyys
- ahdistuneisuus ja hermostuneisuus
- vapina
- väsymys ja lihasheikkous
- hiusten oheneminen tai hiustenlähtö
Kaikilla ei esiinny kaikkia näitä oireita, ja monet niistä ovat epäspesifisiä. Siksi oireiden perusteella ei pidä tehdä omatoimista diagnoosia. Jos oireet jatkuvat, pahenevat tai herättävät huolta, terveydenhuollon ammattilainen voi arvioida tilanteen ja tarvittaessa määrätä asianmukaiset tutkimukset.
