Tämä uunissa paistettu kuuden ainesosan retrolohileipä on juuri sellainen resepti, jonka odottaisi löytävänsä käsin kirjoitettuna tahraiselle hakemistokortille isoisoäidin keittokirjasta. Se on budjettiystävällinen, ruokakomeroon pakattava ja nojaa vahvasti säilykeloheen, munien ja keksien käyttöön – perusraaka-aineisiin, jotka ruokkivat monia Keskilännen perheitä 1950- ja 60-luvuilla. Koostumus on murea ja mehevä sisältä, ja sen pinta on kullanruskea ja kevyesti rapea, ja sen päällä on yrttejä yksinkertaisesta kuivamausteseoksesta. Mieheni kertoo, että se maistuu samalta kuin lohileipä, jota hänen äitinsä teki perjantaisin hänen ollessaan lapsi, ja nyt se on yksi niistä lohturuoista, joita hän pyytää yhä uudelleen.