Piharatamo on yleinen puutarhoissa ja pihoilla kasvava yrtti, jota on perinteisesti käytetty erilaisiin tarkoituksiin. Vaikka monet ihmiset kutsuvat sitä rikkaruohoksi, kyseessä on syötävä kasvi, jolla on pitkä historia rohdoskäytössä. Piharatamon lehtiä on perinteisesti käytetty esimerkiksi hauteissa hyönteisten puremien ja lievien ihoärsytysten yhteydessä sekä teen valmistamiseen.

Monet piharatamon mahdollisista hyödyistä liittyvät sen sisältämiin yhdisteisiin, joilla on tutkimuksissa havaittu tulehdusta ja mikrobeja koskevia vaikutuksia. Piharatamon lehdissä on myös antioksidantteja, C-vitamiinia, beetakaroteenia sekä mineraaleja, kuten kalsiumia ja kaliumia.

Piharatamoa ei siis tarvitse ajatella pelkästään ei-toivottuna rikkakasvina, vaan sitä voi tarkastella myös kiinnostavana luonnonkasvina ja perinteisenä rohdoskasvina.

Tässä artikkelissa tutustutaan piharatamon ominaisuuksiin, perinteisiin käyttötapoihin ja tutkimuksissa havaittuihin vaikutuksiin. Lisäksi käydään läpi, miten piharatamosta voi valmistaa teetä ja hauteita sekä mitä käytössä on hyvä huomioida.

Miksi piharatamo on yrtti eikä rikkaruoho

Piharatamoa kutsutaan usein rikkaruohoksi, koska se kasvaa helposti pihoilla, poluilla, nurmikoilla ja muilla ihmisen muokkaamilla alueilla. Se voi levitä nopeasti, mutta tämä ei tee siitä hyödytöntä kasvia. Piharatamo kuuluu syötäviin luonnonkasveihin, joita on käytetty eri kulttuureissa ravintona ja rohdoksena.

Piharatamoa ei pidä sekoittaa samannimiseen keittobanaaniin eli banaaniin. Tässä artikkelissa piharatamolla tarkoitetaan kasvia Plantago major.

Leveälehtinen piharatamo (Plantago major) on monivuotinen ruohokasvi, jota kasvaa laajalti eri puolilla maailmaa. Piharatamon lähisukulainen on heinäratamo, jolla on kapeammat lehdet ja jota kutsutaan myös kapealehtiseksi ratamoksi.

Piharatamolla on leveät lehdet, jotka voivat kasvaa noin 5–10 cm leveiksi. Lehdet ovat kasvin tunnetuin osa, mutta myös siemeniä on käytetty perinteisesti erilaisiin rohdostarkoituksiin.

Piharatamon lehtien maun on kuvattu muistuttavan hieman pinaattia tai parsaa, mutta siinä on enemmän kitkeryyttä. Nuoret lehdet ovat yleensä miedompia, kun taas vanhemmat lehdet voivat olla kitkerämpiä ja kuituisempia.

Kuvia piharatamosta (Plantago major)

Piharatamo on helppo tunnistaa leveistä, maanmyötäisesti kasvavista lehdistään ja niiden selvästi erottuvista lehtisuonista.

Piharatamoyrtin ravitsemukselliset hyödyt

Leveälehtinen piharatamo on ravinteikas luonnonkasvi, joka sisältää useita bioaktiivisia yhdisteitä.

Ecology of Food and Nutrition -lehdessä raportoidun tutkimustiedon mukaan piharatamon lehdet sisältävät muun muassa A- ja C-vitamiinia. Niissä on myös kalsiumia, magnesiumia, kaliumia, sinkkiä ja mangaania.

Yksi syy piharatamon kiinnostavuuteen rohdoskasvina on se, että kasvin eri osat, kuten lehdet, juuret, varret, kukat ja siemenet, sisältävät erilaisia antioksidanttiyhdisteitä. Näihin kuuluvat esimerkiksi flavonoidit, polysakkaridit ja kofeiinihappo.

Tutkimuksissa piharatamon sisältämiä yhdisteitä on tarkasteltu muun muassa haavan paranemisen, tulehdusreaktioiden, verensokerin säätelyn, ripulin ja mikrobien yhteydessä. Monet näistä havainnoista ovat kuitenkin peräisin laboratorio- tai eläintutkimuksista, joten niitä ei voida suoraan soveltaa ihmisten hoitoon.

Piharatamon tutkimuksissa havaitut ominaisuudet ulottuvat ihosta ruoansulatukseen – seuraavaksi tarkastelemme, mitä näistä käyttötavoista todella tiedetään.